Guinean tasavalta eli Guinea on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Nimi ”Guinea” tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa ”mustien miesten maata”.
Guineassa on sademetsää, savannia, vuoristoa ja mangrovesoita. Sillä on hyvät mineraalivarat sekä potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Epävakaiden olojen takia se on kuitenkin köyhä kehitysmaa. Guinea on entinen Ranskan siirtomaa ja itsenäistyi vuonna 1958. Maata hallitsi yli 25 vuotta Ahmed Sékou Touré, ja pian hänen jälkeensä 24 vuoden ajan Lansana Conté. Hänen kuolemansa jälkeen maassa on ollut useita vallankaappauksia.
Maantiede Maastonmuodot ja kasvillisuusvyöhykkeet thumb|left|Guinean kartta. thumb|Guinean yksityiskohtaisempi kartta. Guinea voidaan jakaa neljään maastovyöhykkeeseen. Rannikolla on mangrovesoita ja ruohikkoisia alluviaalitasankoja. Alue on susujen kotimaata, ja siellä asuu myös muita pienempiä heimoja. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Conakry sekä bauksiittikaivoskaupungit Fria ja Kamsar.
thumb|Lapsia Fouta Djallonissa. Sisämaassa on Fouta Djallonin vuoristoalue. Alueella on niin viileää, että siellä voi kasvattaa perunaa. Monet Guinean joista saavat alkunsa tältä alueelta. Fulbet ovat suurin etninen ryhmä. Labé on alueen suurin kaupunki, Timbo oli alueen pääkaupunki ennen siirtomaa-aikaa.
Fouta Djallonin itäpuolella on Ylä-Guinean seutu. Se on savannia, jonka tasankoja halkovat jokilaaksot. Milo- ja Nigerjokia käytetään kasteluun ja kalastukseen sekä kulkuväylinä. Suurin etninen ryhmä on mandinkat. Siguiri ja Kankan ovat tämän alueen suurimmat kaupungit.
Eteläisin osa on metsäaluetta. Sademäärä on suuri, ja metsässä kasvaa mahonkia, tiikkiä ja eebenpuita. Näiden jalopuiden hyödyntäminen sekä maanviljelyn laajeneminen ovat johtaneet osittaiseen metsien hävitykseen. Alueella on myös muita luonnonvaroja kuten kultaa, timantteja ja rautamalmia. Suurimmat etniset ryhmät ovat guerzet, tomat ja kissit. 1990-luvulta alkaen alueelle on tulvinut pakolaisia Sierra Leonesta ja Liberiasta.
Maan korkein kohta, Mont Nimba, kohoaa 1 752 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Ilmasto Guineassa vallitsee trooppinen ilmasto, jossa on kaksi vuodenaikaa: kuiva kausi kestää marraskuusta maaliskuuhun ja sadekausi huhtikuusta lokakuuhun. Eniten sataa kesäkuussa, jolloin pasaatien kohtaamisvyöhyke (ITCZ) kulkee Guinean yli. Sen väistyessä etelään marraskuussa alkaa puhaltaa kuiva harmattan-tuuli Saharasta.
Rannikolla Conakryssa sataa noin 4 800 millimetriä vuodessa, koillisen ylänköalueella vain 1 500 millimetriä.
Keskimääräinen ylin lämpötila on Conakryssa ylimmillään huhtikuussa 31,6 astetta, alimmillaan elokuussa 27,7 astetta. Kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on ympäri vuoden 22–24 astetta.
Luonto ja luonnonsuojelu thumb|left|150px|Simpanssi Mount Nimban luonnonsuojelualueella. Guinean rannikkoa reunustavat mangrovet, ja rannikkotasangolla kasvaa öljypalmuja. Sademetsässä kasvaa tiikkiä, mahonkia ja eebenpuuta. Savannialueiden ruoho kasvaa sadekaudella 1,5–3 metriä korkeaksi. Sen joukossa kasvaa lehtipuiden rykelmiä.
Afrikkalaista suurriistaa on Guineassa vain vähän. Hyeenat ja paviaanit ovat yleisiä, ja joitakin virtahepoja ja manaatteja elää joissa.
Guineassa on kaksi kansallispuistoa, Badiarin kansallispuisto ja Ylä-Nigerin kansallispuisto, joista jälkimmäinen jakautuu kahteen alueeseen. Ne kuuluvat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan samoin kuin Mont Nimba ja Massif du Ziama. Ramsarin sopimus kattaa 12 vesistö- ja kosteikkoaluetta.
Historia Nykyisen Guinean alue on kuulunut moniin suuriin valtakuntiin 900-luvulta alkaen: Ghanan, Sosson, Malin ja Songhain valtioihin, jotka vuorollaan hallitsivat Saharan poikki kulkevia kauppareittejä.
Alue joutui Ranskan yliherruuden alaisuuteen 1800-luvun puolivälin aikoihin, ja vuonna 1891 siitä tehtiin erillinen siirtomaa, Ranskan Guinea, josta myöhemmin tuli osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Aluetta olivat vaatineet itselleen myös Iso-Britannia, Saksa ja Portugali, jotka kuitenkin olivat jo sitä ennen luopuneet vaatimuksistaan.
Guinea itsenäistyi vuonna 1958. Maan johti itsenäisyyteen ja sitä johti aina vuoteen 1984 sosialisti Ahmed Sékou Touré. Sékou Tourén kuoleman jälkeen vallan kaappasi armeijan esikuntapäällikkö Lansana Conté Diarra Traorén kanssa. Armeijan ”Kansallisen elvytyksen sotilaskomitea” vapautti poliittiset vangit ja houkutteli 200 000 Sékou Tourén aikana maasta paennutta palaamaan.
Aluksi pääministerinä toiminut Traoré yritti vallankaappausta Contéa vastaan heinäkuussa 1985 jouduttuaan alennetuksi opetusministeriksi. Kaappausyritys epäonnistui ja Traoré kumppaneineen teloitettiin.
Conté käänsi talouspolitiikan oikeistolaisemmaksi ja länsimielisemmäksi, mutta jatkoi autoritaarista hallintoa. Ylennettyään itsensä kenraaliksi hän kirjoitutti uuden perustuslain ja valitutti itsensä siviilipresidentiksi vuonna 1993. Hänet on valittu sittemmin uudelleen vuosina 1998 ja 2003. Conté oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja kärsi diabeteksesta ja leukemiasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 2008.
Noin kuuden tunnin kuluessa presidentin kuolemasta vallan kaappasi tuntematon asevoimien ryhmä ”Demokratian ja kehityksen kansallinen neuvosto” (Conseil National de la Démocratie et du Développement, CNDD), joka ilmoitti televisiolähetyksessä, että maan perustuslaki on kumottu ja hallitus hajotettu.Army steps in after Guinea president Lansana Conté dies The Guardian. 23.12.2008. Viitattu 17.7.2018. Parlamentin puhemies Abubakar Sompare ja pääministeri Ahmed Tidiane Souaré kiistivät aluksi kaappauksen onnistumisen, mutta hallitus tunnusti 25. joulukuuta kapteeni Moussa Dadis Camaran johtaman neuvoston. Juntta lupasi järjestää vaalit kahden vuoden kuluessa.
Guinean turvallisuusjoukot ampuivat 28. syyskuuta 2009 Conakryssa 160 Moussa Dadis Camaran presidenttiehdokkaaksi asettumista vastustanutta. Tapahtuneen johdosta Afrikan unioni asetti pakotteita maan johdolle.
Dadis Camara joutui murhayrityksen kohteeksi 3. joulukuuta 2009, minkä jälkeen hänet lennätettiin hoitoon Marokkoon. Hänen poissa ollessaan johtoon nousi puolustusministerinä toiminut kenraali Sékouba Konaté, jolle Dadis Camara luovutti virallisesti vallan ”toipumisensa ajaksi” 15. tammikuuta 2010 Burkina Fason presidentin välittämänä solmitulla sopimuksella. Samalla luvattiin vaalit järjestettävän kuuden kuukauden sisällä.
Marraskuussa 2010 presidentiksi valittiin Alpha Condé. Hänet valittiin vuoden 2015 lokakuussa toiselle presidenttikaudelleen.
Politiikka Vuonna 1958 itsenäistyneen Guinean ensimmäiset vapaat presidentinvaalit järjestettiin 27. kesäkuuta 2010. Kukaan 24 ehdokkaasta ei saanut enemmistöä äänistä, joten vaali siirtyi toiselle kierrokselle, joka alun perin oli määrä järjestää 18. heinäkuuta. Päivää jouduttiin kuitenkin siirtämään vaalivilppiepäilyjen vuoksi. Toisella kierroksella 7. marraskuuta olivat vastakkain Alpha Condé ja Cellou Dalein Diallo. Condé julistettiin voittajaksi, mutta hänen vastaehdokkaansa kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja vei asian oikeuteen. Korkein oikeus vahvisti vaalituloksen ja julisti presidentinvaalien voittajaksi Alpha Condén joulukuun alussa. Eri ehdokkaiden kannattajien yhteenotoissa kuoli useita.
Guineassa on yksikamarinen parlamentti. Sotilasjuntta hajotti parlamentin vuosina 2008 ja 2010 ja asetti tilalle siirtymäkauden 155-jäsenisen kansanedustuslaitoksen. Vuodeksi 2010 luvattuja vaaleja siirrettiin useita kertoja ja ne järjestettiin lopulta syyskuussa 2013. Presidentti Condén puolue voitti. Kansainväliset tarkkailijat raportoivat epäselvyyksistä, ja oppositiopuolueet syyttivät hallitusta lopputuloksen vääristelystä, mutta korkein oikeus vahvisti tuloksen. Vuoden 2021 sotilasvallankaappauksen jälkeen juntta asetti 81-jäsenisen siirtymäkauden kansallisneuvoston.
Toukokuussa 2025 pääministeri Bah Oury ilmoitti, että parlamentti- ja presidentinvaalit pidetään joulukuussa 2025.
Vapauksien kehitys Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Guinea ei ole vapaa maa. Sen asema heikkeni osittain vapaasta ei-vapaaseen, koska sotilaskomentajat ottivat vallan vallankaappauksella, syrjäyttäen presidentti Alpha Condén ja hajottaen parlamentin.
Guinea koki siirtymisen siviilihallintoon vuonna 2010 vuoden 2008 sotilasvallankaappauksen ja vuosikymmeniä jatkuneen autoritaarisen hallinnon jälkeen. Seuraavia vuosia leimasivat etninen jakautuminen, korruptio, toisinajattelijoiden tukahduttaminen ja turvallisuusjoukkojen siviilien hyväksikäyttö. Sotilaat käynnistivät uuden vallankaappauksen syyskuussa 2021, jolloin perustuslain täytäntöönpano keskeytettiin ja presidentti pidätettiin. Juntta vannoi johtavansa paluuta siviilihallintoon, mutta ei heti asettanut vaalien päivämäärää.
Heinäkuussa 2024 Guinean asianajajat aloittivat valtakunnallisen lakon protestoidakseen "mielivaltaisia" ja "salaisia pidätyksiä" suorittavaa sotilashallintoa vastaan. Lakko oli merkki kasvavasta raivosta, joka johtui kahden demokraattisen vallan palauttamisen puolesta kampanjoineen aktivistin pidätyksestä.
Maaliskuussa 2026 Guineassa lakkautettiin 40 poliittista puoluetta. Niihin kuului kolme tärkeintä oppositioryhmää. Tämä määrättiin asetuksella, joka annettiin alle kaksi kuukautta sen jälkeen, kun maan entisen juntan johtaja Mamady Doumbouya vannoi presidentinvalansa. Hänet valittiin joulukuun 2025 lopulla äänestyksessä, josta suljettiin pois kaikkein tärkeimmät oppositiojohtajat. Guinean hallitus perusteli lakkautettuja puolueita niiden "velvoitteiden täyttämättä jättämisen" takia. Lopetusasetuksella niiltä riistettiin myös määräysvalta niiden omaisuuteen. Tultuaan valtaan vuoden 2021 vallankaappauksessa Doumbouya on tukahduttanut kansalaisvapauksia ja kieltänyt mielenosoitukset. Guinean pääoppositiojohtaja Cellou Dalein Diallo sanoi, että "suora vastarinta" presidenttiä kohtaan on nyt ainoa jäljellä oleva tie muutokseen.
Hallinnollinen jako
Guinea on jaettu seitsemään hallintoalueeseen, jotka on nimetty hallinnollisen keskuskaupunkinsa mukaan. Lisäksi pääkaupunki Conakry muodostaa vastaavantasoisen kuvernoraatin. Kuhunkin hallintoalueeseen kuuluu 3–6 prefektuuria, jotka jakautuvat paikallistasolla edelleen enimmillään 14 aliprefektuuriin. Guinean tasavallassa prefektuureja on yhteensä 33 ja aliprefektuureja 305. Kussakin prefektuurissa on yksi kaupunkialue (), mutta pääkaupungin kuvernoraatissa kaupunkialueita on viisi.
Suluissa on esitetty kunkin alueen asukasluku 1. maaliskuuta 2014. Bokén alue (1,083 miljoonaa asukasta) Conakryn kuvernoraatti (1,661 milj.) Faranahin alue (0,942 milj.) Kankanin alue (1,973 milj.) Kindian alue (1,561 milj.) Labén alue (0,994 milj.) Mamoun alue (0,731 milj.) Nzérékorén alue (1,578 milj.)
Talous thumb|Kultakaivoksella työskentelevä nainen. Guinealla on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.
Guinean bauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, mikä saattaa olla puolet koko maailman bauksiitista. Tuotantokapasiteetiltaan suurimmat bauksiittikaivokset olivat vuonna 2013 Sangarédin, Kindian ja Frian kaupunkien alueella tai näiden lähistöllä. Maassa on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania. Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuitenkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä.