Romanit ovat pohjoisen Intian alueelta noin vuosien 400–1100 välillä lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Kaakkois-Eurooppaan romanit tulivat 1300-luvulla. 1400-luvulla heitä alkoi siirtyä Länsi-Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä he eivät aina näy väestönlaskennoissa, mutta Euroopan unionin alueella heitä elää arvioiden mukaan yli 10 miljoonaa ja Amerikassakin noin kaksi miljoonaa.
Osa romaneista puhuu edelleen romanikieltä, joka kuuluu indoarjalaisiin kieliin. Romaneilla ei enää ole omaa uskontoa, vaan he ovat kristittyjä tai muslimeja, mutta joitain vanhoja intialaisia piirteitä heidän uskonnollisissa käsityksissään on edelleen säilynyt. Romanit ovat perhekeskeisiä ja yhteisöllisiä, ja etenkin heidän rituaalipuhtaussääntönsä ovat pitäneet heidät erillään valtaväestöstä.
Romanit ovat perinteisesti olleet valtaväestöä huonommassa asemassa. Heitä on historiansa aikana vainottu ja vainotaan edelleen useissa maissa, etenkin Itä-Euroopassa. 1900-luvulla romanit joutuivat uuden ongelman eteen yhteiskunnan muuttumisen myötä, sillä heidän vanhat elinkeinonsa ja kiertelevä elämäntyylinsä eivät vaivatta nivelly nyky-yhteiskuntaan. Nykyään romanit esimerkiksi Suomessa ovatkin siirtyneet valtaväestön tapaiseen paikallaan asumiseen.
Nimitykset Romaneista on käytetty useita eri nimityksiä. Jotkin nimityksistä ovat romanien itse käyttämiä, toiset valtaväestön käyttämiä. Kaikkien romanien yhteisnimitys, romanikielinen rom ('mies', 'ihminen'Hakusana romanit teoksessa ) hyväksyttiin romanien konferenssissa Lontoossa 1971. Romanit itse käyttävät toisistaan usein heimon nimeä tai tiettyä ammattia harjoittavan alaryhmän nimeä: esimerkiksi kaldarash tarkoittaa seppiä ja metallityöläisiä ja lovari hevostenhoidon ja kaupan ammattilaisia.
Suomessa romaneja on kutsuttu vanhastaan mustalaisiksi, mutta nimitys on nykyisin useimpien romanien mielestä loukkaava.Heikinheimo 2015, s. 42–43. Suomen romanifoorumin mukaan henkilökohtaisessa keskustelussa nimitystä voi kuitenkin käyttää oikealla sävyllä puhuttaessa, mutta julkisissa tilaisuuksissa ja kirjallisissa esityksissä sitä pitää välttää.Romanikulttuuri , Romanifoorumi Sana tulee ilmeisesti ruotsinkielisestä "svart tattare" -nimityksestä. Suomessa romaneita on kutsuttu joskus myös tattareiksi.Heikinheimo 2015, s. 45.
Koska romanien arveltiin joskus olleen lähtöisin Egyptistä ja koska he asuivat 1100-luvulla Kreikassa "Pikku-Egyptiksi" nimitetyssä paikassa, joihinkin kieliin on jäänyt heistä egyptiläisyyteen viittaava nimitys, kuten englannin gypsy tai espanjan gitano. Joissakin kielissä heidän nimensä tulee bysanttilaisesta athinganoi-uskonlahkosta, kuten saksan Zigeuner tai ranskan tsigane.Heikinheimo 2015, s. 13, 43–44.
Lukumäärä thumb|left|Romanien osuus väestöstä Euroopassa. Punaisissa maissa epävirallisesti arvioitu osuus vähintään 7 prosenttia. Numeroina annetut prosenttiosuudet ovat virallisia arvioita. Euroopassa asuu arvioiden mukaan 10–12 miljoonaa romania. Romaniassa on arvioiden mukaan 1,85 miljoonaa romania, Venäjällä, Bulgariassa, Espanjassa ja Unkarissa romaneja on kussakin arviolta 700 000–900 000 ja monessa muussakin Euroopan maassa yli 100 000. Turkissa romaneja saattaa olla 2,75 miljoonaa. Amerikoissa romaneja on 1–3 miljoonaa, joista Brasiliassa 800 000 ja Yhdysvalloissa noin miljoona.Heikinheimo 2015, s. 30, 138. Suomessa romaneja on noin 11 000.
Eri maiden virallisten tilastojen ja epävirallisten arvioiden välillä on usein huomattavia eroja. Romanien määrää on vaikea laskea, sillä he ovat liikkuvaisia, heillä ei usein ole henkilöasiakirjoja, eivätkä he halua määritellä itseään romaneiksi heikohkon romani-identiteettinsä ja syrjinnän pelon vuoksi.Tanner 2000, s. 69. Esimerkiksi Romanian väestönlaskennan 2002 mukaan romaneja oli maassa vain 535 000, Bulgariassa vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 325 0002011 Population Census n the Republic of Bulgaria (Final Data), National Statistical Institute, Bulgarian väestönlaskenta 2011, Turkissa 500 000 ja Unkarissa 309 000Roma Census Success , Open Society Foundations 2013, luvut vuodelta 2011 |Kieli =.
Ryhmät thumb|Euroopan romaniryhmät Euroopan romanit voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: roma, sinti (myös manouche) ja kale. Näistä romat kattavat noin 87–88 prosenttia Euroopan koko romaniväestöstä. Romat jakautuvat alaryhmiin, kuten kalderaš ('kuparisepät'), lovari ('hevoskauppiaat'), gurbeti, churari ('siiviläntekijät') ja ursari ('karhuntanssittajat').Tanner 2000, s. 48.Romani, Vlax, Ethnologue: Languages of the World Kalet kattavat noin 10 prosenttia Euroopan koko romaniväestöstä. Heitä asuu Pyreneiden niemimaalla ja Etelä-Ranskassa, ja myös Suomessa on kaalee-ryhmä. Sintejä asuu lähinnä Euroopan saksankielisillä alueilla, Benelux-maissa ja Ruotsissa.
Toinen tapa jakaa romanit on heidän puhumiensa murteiden pohjalta: Balkanin romanit, Valakian (Romanian) romanit, Karpaattien romanit ja Pohjoismaiden romanit. Jokainen ryhmä jakautuu edelleen useisiin alaryhmiin: esimerkiksi Suomen kaalet kuuluvat Pohjoismaiden romaneihin.Romaninet Cultural report, s. 14.
Tunnukset Romanien lippu edustaa romanikansaa. Lipun sininen väri symboloi taivasta, vapautta, hengellisyyttä ja ikuisuutta, ja vihreä luontoa, maata, hedelmällisyyttä ja elämän käsin kosketeltavia puolia. Punainen 16-puolainen pyörä muistuttaa Intian lipun chakraa ja muistuttaa siten romanien alkuperästä. Se symboloi hevosten vetämiä vankkureita, matkustamista, kasvua ja kehitystä.
Romanien kansallislaulu on Žarko Jovanovićin säveltämä "Gelem, Gelem". Kansainvälinen romanipäivä on 8. huhtikuuta. Silloin pyritään nostamaan esiin romanivähemmistön ongelmat eri puolilla Eurooppaa.Romanijärjestöt: Syrjintä yhä arkea Euroopassa , MTV uutiset 07.04.2008Tanner 2000, s. 68.
Historia Alkuperä Romanien alkuperäinen kotimaa on nykyisten Intian ja Pakistanin rajalla sijaitseva Punjabin alue. Kielitieteellisesti asia osoitettiin 1700-luvun lopulla, lisää todisteita on löytynyt hindujen mytologiasta, Grönfors, 1981, s. 17 ja lopullisesti asia on vahvistunut uusilla geenitutkimuksilla. Toisaalta L. Arvi P. Poijärven mukaan kielitieteellinen tutkimus on pitänyt mahdollisena myös Keski-Intiaa tai Dardistania Hindukušin alueella. Romanien oletetaan asuneen Intiassa viimeistään ajanjaksolla 450–950 jaa. Intiassa on edelleen n. 10 miljoonaa ihmistä, joiden kieli ja kulttuuri muistuttavat romanien kieltä ja kulttuuria. Se osoittaa, että kaikki romanit eivät lähteneet vaeltamaan muualle.
Romaneilla on myös arveltu olleen seemiläinen alkuperä, sillä heidän puhtaussäännöksensä ja yksijumalaisuutensa viittaavat seemiläisiin uskontoihin. Joidenkin tutkijoiden mukaan sintien ja kaaleiden romaniryhmät saattoivat siirtyä Babylonin vankeudesta Pohjois-Intiaan.Heikinheimo 2015, s. 24–25.
Vaelluksen alku Romanien vaelluksesta on esitetty ristiriitaisia teorioita, kunnes 2012 julkaistu geenitutkimus selvensi asiaa. Geenitietojen nojalla romanit lähtivät Intiasta noin vuonna 500 jaa. He kulkivat Keski-Aasian ja Lähi-idän kautta, siis Persian ja Armenian kautta juurikaan sekoittumatta näiden väestöihin. Eurooppaan romanit tulivat Balkanin kautta, luultavimmin Bulgariasta, mistä romanit alkoivat levittäytyä muualle vuoden 1100 tienoilla. Genomisekvensoinnista on päätelty, että romanit kohtasivat matkalla pullonkauloja. Vain alle puolet Intiasta lähteneestä populaatiosta pääsi Eurooppaan. Balkanilta matkaansa jatkaneista katosi noin 30 %. Euroopassa romanipopulaatiot eristyivät toisistaan. Sukulaisavioliitot olivat tavallisia, mikä esti sekoittumisen valtaväestöön. Balkanilla romanit eivät sekoittuneet paikallisväestöön, mutta näin tapahtui menneisyydessä etenkin Pyreneitten niemimaalla.
Syitä romanien lähtöön Intiasta ei ole varmuudella selvitetty. Suomen romaneja tutkinut professori Martti Grönfors uskoo teoriaan, jonka mukaan romanien menestys eri maissa perustui siihen, että he täyttivät yhteiskunnissa esiintyneen aukon: romanit tekivät niitä töitä, jotka eivät muille kelvanneet tai jotka olivat jopa kiellettyjä. Uusi tietosanakirja kertoo romaneista vuonna 1964 seuraavasti: "Toimeentulonsa he hankkivat tav. erilaisilla käsityö- ja paria-ammateilla, hevoskaupalla, povauksella ja soitolla, nuoret tytöt myös tanssimalla." Grönforsin mukaan romanikulttuurissa oli arvostettua se, mikä muualla torjuttiin. Intiassa torjuttuihin kastittomien ammatteihin kuuluivat mm. hevoskauppa, ennustaminen, eläinten käsittely ja kauppa, sepäntyöt sekä ammattimainen tanssiminen, laulaminen ja soittaminen.Grönfors, 1981, s. 18–19 Keski-Aasian ja Lähi-idän islamilaisissa maissa laulu ja soitto olivat kiellettyjä, mutta tehtävä voitiin antaa orjille, joiden esityksistä nautittiin. Euroopassakaan julkista esiintymistä ei hyväksytty, mutta sääntöä pääsivät väistämään kiertolaiset, jotka liikkumalla välttivät rangaistuksen. Myös Venäjällä kirkko ja valtio vainosivat kiertäviä näyttelijöitä eli skomoroheja. Hevoskauppa oli myös vieroksuttua, samoin povaus, joka oli lähellä noituutta. Hevonen tarjosi romaneille sekä elinkeinon että tavan siirtyä nopeasti paikasta toiseen, mikä vapautti heidät kantaväestöön kohdistuneesta valvonnasta. Grönfors, 1981, s. 18–20
Yhden teorian mukaan romanit olivat alun perin Luoteis-Intian Rajputin kuningaskunnissa eläneitä alempikastisia hinduja: käsityöläisiä, maanviljelijöitä ja muita työläisiä, jotka palvelivat hallitsevaa sotilasluokkaa ja bramiineja. Kun Ghaznin hallitsija Mahmud Ghaznilainen alisti nämä kuningaskunnat 1000-luvun alussa, hän värväsi intialaiset perheineen kuningaskuntaansa sotilaiksi omaan etniseen yksikköönsä. Turkkilaisten valloitettua Ghaznin suuri osa näistä joukoista siirtyi turkkilaisten riveihin tai pakolaisiksi Armeniaan ja myöhemmin sieltä edemmäs länteen.
Eräiden ranskalaistutkijoiden mukaan romaneilla oli kolme pääryhmää: romit, lomit ja domit. Romit vaelsivat Bysantin kautta Eurooppaan, lomit Armeniaan ja Turkkiin, ja domit Palestiinaan.Heikinheimo 2015, s. 26. Domien ja romien kielet mahdollisesti erkaantuivat toisistaan jo Intiassa, ja ryhmät lähtivät sieltä eri muuttoaalloissa.
Siirtyminen länteen neljässä aallossa Romanien ensimmäinen muuttoaalto länteen alkoi 1400-luvulla.Heikinheimo 2015, s. 29. Böömiin saapui romaneja vuonna 1418, muualle Itä-, Keski- ja Länsi-Eurooppaan 1400-luvulla, ja Venäjälle 1700–1800-luvuilla, joskin ensimmäiset olivat saapuneet jo vuonna 1501. Pariisiin romaneja saapui ensi kertaa noin vuonna 1427, ja samoihin aikoihin heitä tuli Italiaan ja Belgiaan sekä Espanjaan, minne heitä saattoi tulla myös Pohjois-Afrikasta. Britteinsaarille muodostui romaniyhteisö 1400- ja 1500-luvuilla.
Pohjoismaihin romanit tulivat 1500-luvulla. Heitä tuli ehkä ensin Tanskaan, mahdollisesti Skotlannista, ja Tanskasta Ruotsiin vuonna 1512. Romaneja on tullut Pohjoismaihin myös Venäjän kautta. Suomen romanit ovat luultavasti alun perin lähtöisin Puolasta, Saksasta ja Skotlannista. Suomeen romanit tulivat Ahvenanmaan kautta joskus 1500-luvun aikana. Yleisesti heidän uskotaan tulleen Ruotsin kautta, mutta on myös mahdollista, että he tulivat Baltiasta.Heikinheimo 2015, s. 27–28.
Romaneilla oli joidenkin lähteiden mukaan uusille paikkakunnille saapuessaan esittää korkea-arvoisten hallitsijoiden kirjoittamia suosituskirjeitä, joiden mukaan romanit olivat Egyptistä tai jostain toisesta maasta pakenevia pyhiinvaeltajia. Näiden kirjeiden ansiosta romaneja kohdeltiin vielä 1400-luvun puoliväliin asti Länsi-Euroopassa kunnioittavasti ja avuliaasti. Alkuperäinen kirje saattoi olla aito, Unkarin kuningas Sigismundin vuonna 1417 kirjoittama.Tanner 2000, s. 24–26.