Greenpeace on kansainvälinen riippumaton ympäristöjärjestöjen verkosto.United Nations, Department of Public Information, Non-Governmental OrganizationsHow we're structured. Greenpeace International. Sillä on toimistoja yli 40 maassa ja kansainvälistä työtä koordinoiva päätoimisto Amsterdamissa, Alankomaissa.Greenpeace International: Greenpeace worldwide Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, metsäkatoon ja ympäristömyrkkyihin ilmoittaen tavoitteekseen "varmistaa maapallon kyky ylläpitää elämää kaikessa monimuotoisuudessaan".Greenpeace International FAQ: Questions about Greenpeace in general Greenpeacen toimintatapoihin kuuluvat tutkimusGreenpeace Research Laboratories, Publications, lobbausVuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia, asiantuntijaseminaarit strategian valmistelustaTyö- ja elinkeinoministeriö, Energiatehokkuustoimikunnan mietintö: Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi, 9. kesäkuuta 2009, keskustelu yritysten kanssaKimberly-Clark Investor News, 5. elokuuta 2009: Kimberly-Clark Sets the Bar Higher for Tissue Products with Stronger Global Forest Policy , mielipidevaikuttaminen sekä aktivismi.Greenpeacen toimintatavat
Greenpeace sai alkunsa 1970-luvun alussa Yhdysvaltojen Alaskassa suorittamia ydinkokeita vastustaneesta protestista, jonka jälkeen järjestö siirtyi vastustamaan maailmanlaajuisesti ydinkokeita ja valaanpyyntiä. Seuraavina vuosikymmeninä Greenpeace käänsi huomiotaan myös muihin maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin ja kasvoi yhdeksi maailman suurimmista ympäristöjärjestöistä.Luke Cole & Sheila Foster: From the ground up: Environmental Racism and the Rise of the Environmental Justice Movement (2000) Greenpeacella on yleinen konsultatiivinen asema Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.http://csonet.org/content/documents/E2011INF4.pdf United Nations Economic ans Social Council: List of non-governmental organizations in consultative status with the Economic and Social Council as of 1 September 2011] Järjestö ei ota vastaan rahoitusta valtioilta, yrityksiltä tai poliittisilta puolueilta saaden rahoituksensa 2,8 miljoonalta yksityishenkilöltä ja hyväntekeväisyyssäätiöiltä.Harvard Business School, HBS Cases: The Value of Environmental ActivistsGreenpeace, Annual Report 2008 (pdf)
Greenpeace on tunnettu suorasta toiminnastaanChiara Ciorgetti - From Rio to Kyoto: A Study of the Involvement of Non-Governmental Organizations in the Negotiations on Climate Change N.Y.U. Environmental Law Journal, Volume 7, Issue 2 ja järjestöä on kuvattu maailman näkyvimmäksi ympäristöjärjestöksi.Henry Mintzberg & Frances Westley - Sustaining the Institutional Environment BNET.comCanada: A People's History - Greenpeace CBC Greenpeace on kampanjoillaan tuonut ympäristökysymyksiä julkiseen tietoisuuteen,EUbusiness 28 September 2006: EU commissioner hails blockade on waste shipMarc Mormont & Christine Dasnoy; Source strategies and the mediatization of climate change. Media, Culture & Society, Vol. 17, No. 1, 49-64 (1995)The Independent Wednesday, 18 February 2009: Dumped in Africa: Britain’s toxic waste vaikuttanut niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaan ympäristönsuojelun sarallahttp://www.unep.org/PDF/OurPlanet/2007/sept/EN/ARTICLE8.pdf UNEP: Our Planet: Celebrating 20 Years of Montreal Protocolhttp://www.telegraph.co.uk/earth/5970141/Adidas-Clarks-Nike-and-Timberland-agree-moratorium-on-illegal-Amazon-leather.html Telegraph 04 Aug 2009: Adidas, Clarks, Nike and Timberland agree moratorium on illegal Amazon leatherYle 27.10. 2009: Metsä-Lapin metsäkiista on sovittu ja on ollut kahdesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.W. Raymond Duncan,Barbara Jancar-Webster,Bob Switky; World Politics in the 21st Century, Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company, 2009PRIO Director's Speculations 2008, Peace Research Institute Oslo
Greenpeace on ollut myös kiistelyn aihe;Paul Huebener: Greenpeace, Globalization and Autonomy Online Compendium järjestön toimintatavat ja motiivit ovat saaneet osakseen kritiikkiäMetsälapin puunhakkuista on sovittava kolmikantaisesti Suomalaismepit oudoksuvat Greenpeacen metsäkampanjan perusteitaTop Secret: Greenpeace Report Misleading and Incompetent, muun muassa tieteellinen aikakauslehti Nature on syyttänyt järjestöä piittaamattomuudesta tosiasioista. Greenpeacen toiminnasta on seurannut syytteitä järjestön aktivisteille, esimerkiksi ehdollisia vankeustuomioita australialaisen tutkimuslaitoksen koeviljelmän tuhoamisesta.
Historia Amchitkan ydinkoe 1960-luvulla Yhdysvallat suunnitteli maanalaisia ydinkokeita geologisesti epävakaalle Amchitkan saarelle Alaskaan. Koska vuonna 1964 Alaskassa oli yksi voimakkaimpia koskaan mitattuja maanjäristyksiä, herättivät Yhdysvaltojen ydinkoesuunnitelmat huolta maanjäristyksen ja tsunamien laukaisemisesta. Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla mielenosoittajat protestoivat ydinkokeita vastaan kylteillä, joissa luki "Don't Make A Wave. It's Your Fault If Our Fault Goes" (engl. fault 'syy'; 'siirros(linja)'). 1969 Yhdysvallat kuitenkin suoritti ydinkokeen, eikä peloista huolimatta maanjäristyksiä tapahtunut. Pian Yhdysvallat ilmoitti aikeistaan toteuttaa viisi kertaa aikaisempaa suurempi maanalainen ydinkoe vuonna 1971.Michael Brown & John May: The Greenpeace Story,
Jim Bohlen, Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten aikaan Yhdysvaltain laivastossa palvellut rauhanaktivisti sekä Irving Stowe, yhdysvaltalainen kveekari ja niin ikään rauhanaktivisti turhautuivat ympäristöjärjestö Sierra Clubin toimettomuuteen Yhdysvaltojen ydinkokeiden suhteen. Irving Stowelta Bohlen oppi rauhanomaisesta tavasta protestoida pelkästään olemalla läsnä epäkohtien tapahtuessa. Kveekarien vuonna 1958 yrittämästä Bikinin atollin ydinkokeita vastustaneesta protestista Jim Bohlenin vaimo Marie sai idean navigoida Amchitkan ydinkoealueelle. Suunnitelman päästyä julkisuuteen se liitettiin Sierra Clubiin, jonka jäseniä sekä Jim Bohlen että Irving Stowe olivat. Sierra Club ei pitänyt tällaisesta yhteydestä, joten vuonna 1970 Jim Bohlen ja Irving Stowe yhdessä oikeustieteellisen opiskelijan Paul Coten kanssa perustivat Don't Make A Wave -komitean, lainaten nimen aikaisemmista mielenosoituksistaMichael Brown & John May: The Greenpeace Story, .
Don't Make A Wave -komitea vuokrasi itselleen laivan, Phyllis Cormackin, jolle annettiin nimeksi aktivisti Bill Darnellin keksimä termi Greenpeace protestin ajaksi. Syksyllä 1971 alus lähti kohti Amchitkaa, mutta Yhdysvaltain rannikkovartioston alus Confidence esti Greenpeacen pääsyn ydinkoealueelle. Confidencen miehistö ehti kuitenkin välittää kapteeninsa tietämättä aktivisteille viestin "johtuen tilanteesta, jossa olemme, me Confidencen miehistö koemme teidän toimintanne olevan koko ihmiskunnan hyväksi. Jos kätemme eivät olisi sotilastoimien sitomia, olisimme samassa asemassa kanssanne, jos se olisi lainkaan mahdollista. Onnea. Tuemme teitä sataprosenttisesti". Kuitenkin käännytyksen ja huonon sään takia miehistö päätti palata Kanadaan saaden tietää, että uutiset heidän protestistaan ja rannikkovartioston miehistön viestistä oli herättänyt laajalti myötätuntoa Greenpeacen protestia kohtaan. Järjestö yritti tämän jälkeen toisilla aluksilla navigoida ydinkoealueelle, kunnes marraskuussa 1971 Yhdysvallat toteutti ydinkokeensa. Ydinkokeen toteutuminen herätti laajalti kritiikkiä Yhdysvaltoja kohtaan, ja lopulta Yhdysvallat päätti olla jatkamatta ydinkokeita Amchitkassa. Vuonna 1972 Don't Make A Wave -komitea muutti viralliseksi nimekseen Greenpeace FoundationMichael Brown & John May: The Greenpeace Story, . Vaikka Greenpeacella ei ole selkeää perustamispäivää, katsoo järjestö toimintansa alkaneen vuoden 1971 ensimmäisestä protestistaGreenpeace International: The History of Greenpeace.
Toiminnan laajentaminen Amchitkan ydinkokeiden päätyttyä Greenpeace siirsi huomionsa Ranskan ydinkokeisiin Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa. Vastaperustettu järjestö kuitenkin tarvitsi apua atollille päästäkseen, ja avuksi ilmoittautui David McTaggart, Uudessa-Seelannissa asuva entinen yksityisyrittäjä, joka ei hyväksynyt Ranskan ydinkokeita. McTaggart luotsasi Greenpeacen toistuvasti Mururoan atollin läheisyyteen kansainvälisille vesille. Ranskan laivasto pyrki estämään protesteja muun muassa pahoinpitelemällä McTaggartin. Pahoinpitelyn tultua julkisuuteen 1974 Ranska ilmoitti lopettavansa ydinkokeet ilmakehässäMichael Brown & John May: The Greenpeace Story, .
1970-luvun puolivälissä Greenpeace aloitti kaupallista valaanpyyntiä vastaan kampanjan, joka alkoi ensin erilliskampanjana nimeltä Project Ahab, sillä osa Greenpeacen johdosta ei halunnut laajentaa toimintaa muualle kuin ydinaseiden vastustamiseen. Tätä mieltä olleen Irving Stowen kuoleman jälkeen 1975 Phyllis Cormack lähti Vancouverista kohtaamaan neuvostoliittolaiset valaanpyytäjät Kalifornian rannikolla. Mielenosoittajat lähtivät kumiveneillä valaiden ja harppuunamiesten väliin, ja kuva-aineisto levisi maailman medioissa. 1970-luvulla järjestö alkoi puuttua myös muun muassa hylkeiden kaupalliseen pyyntiin ja ympäristömyrkkyihinMichael Brown & John May: The Greenpeace Story, .
Järjestön rakennemuutos 1970-luvun lopulla ympäri maailmaa oli alkanut muodostua jokseenkin autonomisia Greenpeacen paikallisryhmiä. Pohjois-Amerikassa paikallistoimistot kinastelivat keskenään, sillä monet toimistot eivät halunneet toimia Greenpeace Foundationin ja sen pääsihteeri Patrick Mooren alaisuudessa. Mururoan atollin tapahtumien jälkeen McTaggart oli siirtynyt Eurooppaan käymään oikeustaistelua Ranskan valtiota kohtaan ja päätyi myös kehittämään Euroopan paikallistoimistojen yhteistyötä. Lopulta vuonna 1979 David McTaggart ratkaisi erityisesti pohjoisamerikkalaisten paikallistoimistojen välisen pattitilanteen perustamalla Hollantiin Greenpeace Internationalin ja järjestämällä organisaation hallinnon uusiksiMichael Brown & John May: The Greenpeace Story, .
2021 Air France isku 2021 maaliskuussa Ranskan Greenpeace teki iskun Air Franceen murtautumalla Charles de Gaullen lentokentälle ja vandalisoimalla Air Francen Boeing 777 koneen vihreällä maalilla.
Organisaatio Hallinto Greenpeace muodostuu Amsterdamissa, Hollannissa sijaitsevasta Greenpeace Internationalista (viralliselta nimeltään Stichting Greenpeace Council) sekä sen alaisuudessa 41 maassa ympäri maailmaa sijaitsevasta 27 alueellisesta toimistostaGreenpeace, organisaatio . Greenpeace Internationalia johtaa seitsenhenkinen hallitus, jonka puheenjohtaja toimii intialainen Lalita Ramdas. Greenpeace Internationalin hallitus valitsee järjestön päivittäisestä toiminnasta vastuullisen toiminnanjohtajan. Tällä hetkellä toimintaa johtaa eteläafrikkalainen Kumi Naidoo. Myös jokaista alueellista Greenpeacen toimistoa johtaa paikallinen hallitus. Alueelliset hallitukset nimeävät vuosittain kukin joukostaan luottamushenkilön, joka edustaa alueellista toimistoa vuosittaisessa yleiskokouksessa. Yleiskokouksessa luottamushenkilöt valitsevat Greenpeace Internationalin hallituksen jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan tai tarpeen vaatiessa erottavat hallituksen jäseniä. Greenpeace Internationalin hallitus siis toimii vuosittaisen yleiskokouksen luottamushenkilöiden valvonnan alaisuudessa. Yksittäiset Greenpeacen alueelliset toimistot toimivat taas Greenpeace Internationalin hallituksen valvonnan alaisena.
Alueellisten toimistojen hallitukset ovat alueiden toimistojen jäsenten äänestämät. Perusteet äänioikeutetuksi jäseneksi valitsemiselle vaihtelevat alueellisten toimistojen välillä. Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, joka kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan. Greenpeace Nordenilla on 20 äänestävää jäsentä, jotka valitsevat ketkä pääsevät äänestäviksi jäseniksi.
Rahoitus